bungalooow

keskiviikkona, helmikuuta 26

parisuhde-eläimet

Siitä lähtien kun hormoonit alkavat hurjan hyrräämisensä pienen varhaisnuoren sisällä, alkavat myös tuntua tämän kuolemattomaan trendin, pariutumiseen, paine. (Pariutumisella puhun nyt siitä pysyvämmästä sortista, jotain höpötystä siitä omasta kadonneesta-löytyneestä puoliskosta, joka kulkee kivasti rinnalla niin kaupungilla kuin kotisohvalla.)

Paineen tuntee itsekukin erilaisissa muodoissa; on niitä ystäviä, jotka katoavat rinnalta, sillä "meillä on nyt menoa" (mietit, pitäisikö minullakin olla me?), isovanhempia, jotka innokkaasti kyselevät "Oliko tuo äskeinen poitsu siun sulhanen?" ja vanhempia, joita elämäsi kaikki osa-alueet kiinnostavat muutenkin. Paineen tuntee joka kerta, kun joku kysyy siviilisäätyäsi ja kutsut itseäsi iki-sinkuksi, voit tuntea kysyjän pienen "ei sitten" huokauksen. Ellei kysyjä ole sitten juuri se, jota kyseinen tyhjä paikka kiinnostaa.

Itse näin sinkkunaisena minua mietityttää eniten seurustelevien ja sinkkujen pienet piikittelevät ja hieman hiertävät välit. Onhan se varmasti kivaa, kun on joku jonka vierestä herätä ja viettää aikaa, mutta on se kyllä kivaakin mennä ja tulla huoletta vaikka ympäri maata, jos innostaa. Niitä huonoja puolia löytyy varmasti molemmista, kyllä, myös sateenkaarien ja yksisarvisten täyttämästä kuplasta nimeltä rakkaus. Ehkä en voi sanoa olevani täysin omasta valinnastani sinkku, mutta en haluaisi ollakkaan parisuhteessa nyt enkä vielä pitkään aikaan. Rakastan liikaa vapauttani, tahdon kokea paljon (esim. matkustella, en puhu nyt 100 eri miehistä, niinkuin osa teistä tahtoo ymmärtää) ja totta puhuakseni, en tunne itseäni valmiiksi vielä seurustelemaan, sillä sisälläni itää hassu pieni pelko koko elämän jakamisesta yhden ihmisen kanssa. Tietääkseni he, jotka ovat parisuhteessa, ovat myös tiensä valinneet, joten miksi koetamme koko ajan todistaa vihollisemme valinnan vääräksi? Ehkä kateus nostaa päätään molemmissa puolissa? Emmekö voisi vain puhua muusta?

Ensi viikolla koittaa hiihtoloma, jonka vietän Levillä leväten, lasketellen ja kylpylässä löhöillen. Jospa vihdoin postaisin komeiden kuvien kera, ei ainakaan voi pistää ajan puutteen piikkiin jos moinen jää tekemättä! :-)

- Adios

ps. punch me in a face, with a chair, jos parin kuukauden päästä oon iha in lööw

maanantaina, marraskuuta 11

To my dear father

Iskä,

ei isi tai isä, vaan iskä.

Koska nykyisin nähdään melko harvoin, enkä tänään oo kerenny edes soittaa siulle, aattelin hoitaa tän isänpäivän ja miun oman ihanan iskän muistamisen tällä tavalla ja muistuttaa sinuu vähän olemassa olostani muutenkin kun soittamalla HHU:n aikaan..

Helteessä käydyt vesisodat Rasivaarassa, laskettelut pakkasen paukkuessa, leffojen kuluttaminen sateella, kaikelle komedialle nauraminen yhessä. Siun kaa on tosi kiva viettää aikaa ja minuu harmittaa, että se aika on nykyään melko vähissä. Toisaalta, mieti vaan keneltä oon periny tämän töiden tekemisen innon!

Toki meidän välillä on ollut huonoja vaiheita, muttei niitä pidä muistaa. Sen sijaan ehdotan ajan vietteeksi Täydellisiä naisia ja suklaajäätelöä, sillä tiiän, että tykkäät siitä yhistelmästä!

Paras asia mitä siun kanssa voi miun mielestä tehdä on varmaan joillekkin yllätys, nimittäin miun iskän kaa parasta on keskustella kaikesta taivaan ja maan välillä. Järellisistä pienistä, ehkäpä poliittisista tai tieteellisistä, kiistelyistä kaikken yksikertaisimpiin ja tyhmimpiin vitseihin.

En varmaan koskaan oo vielä tämmöstä tuonu siun tietoisuuteen, mutta kaikki keskustelut mitä ollaan käyty, niin hyvässä kuin pahassa, on opettanut miulle paljon. Oon jo nyt huomannut, että siun antamat neuvot liittyen kaikkeen elämään, on todellakin kullan arvoisia. Ne on neuvoja, joilla aion viisastuttaa myös tulevat sukupolvet, lähti ne sitten minusta tai ei. Ylipäätään se ominaisuus siussa, että siun kanssa voi käydä (yleensä) järkeviä keskusteluja on semmonen juttu, mitä arvostan huimasti.

Tiiän, että vaikka myö kolme oltas kuinka rasittavia, tai vaikka mitä ikinä tapahtus, voidaan luottaa sinuun. Suojelet meitä, sivistät meitä ja teet just sen mitä iskän pitääkin.