keskiviikkona, helmikuuta 26

parisuhde-eläimet

Siitä lähtien kun hormoonit alkavat hurjan hyrräämisensä pienen varhaisnuoren sisällä, alkavat myös tuntua tämän kuolemattomaan trendin, pariutumiseen, paine. (Pariutumisella puhun nyt siitä pysyvämmästä sortista, jotain höpötystä siitä omasta kadonneesta-löytyneestä puoliskosta, joka kulkee kivasti rinnalla niin kaupungilla kuin kotisohvalla.)

 Paineen tuntee itsekukin erilaisissa muodoissa; on niitä ystäviä, jotka katoavat rinnalta, sillä "meillä on nyt menoa" (mietit, pitäisikö minullakin olla me?), isovanhempia, jotka innokkaasti kyselevät "Oliko tuo äskeinen poitsu siun sulhanen?" ja vanhempia, joita elämäsi kaikki osa-alueet kiinnostavat muutenkin. Paineen tuntee joka kerta, kun joku kysyy siviilisäätyäsi ja kutsut itseäsi iki-sinkuksi, voit tuntea kysyjän pienen "ei sitten" huokauksen. Ellei kysyjä ole sitten juuri se, jota kyseinen tyhjä paikka kiinnostaa.

Itse näin sinkkunaisena minua mietityttää eniten seurustelevien ja sinkkujen pienet piikittelevät ja hieman hiertävät välit. Onhan se varmasti kivaa, kun on joku jonka vierestä herätä ja viettää aikaa, mutta on se kyllä kivaakin mennä ja tulla huoletta vaikka ympäri maata, jos innostaa. Niitä huonoja puolia löytyy varmasti molemmista, kyllä, myös sateenkaarien ja yksisarvisten täyttämästä kuplasta nimeltä rakkaus. Ehkä en voi sanoa olevani täysin omasta valinnastani sinkku, mutta en haluaisi ollakkaan parisuhteessa nyt enkä vielä pitkään aikaan. Rakastan liikaa vapauttani, tahdon kokea paljon (esim. matkustella, en puhu nyt 100 eri miehistä, niinkuin osa teistä tahtoo ymmärtää) ja totta puhuakseni, en tunne itseäni valmiiksi vielä seurustelemaan, sillä sisälläni itää hassu pieni pelko koko elämän jakamisesta yhden ihmisen kanssa. Tietääkseni he, jotka ovat parisuhteessa, ovat myös tiensä valinneet, joten miksi koetamme koko ajan todistaa vihollisemme valinnan vääräksi? Ehkä kateus nostaa päätään molemmissa puolissa? Emmekö voisi vain puhua muusta?



Ensi viikolla koittaa hiihtoloma, jonka vietän Levillä leväten, lasketellen ja kylpylässä löhöillen. Jospa vihdoin postaisin komeiden kuvien kera, ei ainakaan voi pistää ajan puutteen piikkiin jos moinen jää tekemättä! :-)

- Adios

ps. punch me in a face, with a chair, jos parin kuukauden päästä oon iha in lööw